Viikko Kuta Beachilla

Hiphei, nyt on vietetty viikon paivat (en jaksa tuunaa suominappista koneelle) Kuta Beachilla. Positiivista lienee ainakin se, etta kaikesta huolimatta ollaan molemmat viela hengissa ja hyvassa hapessa. Kuten Villekin tuossa jo aiemmin mainitsi, vatsan olotilat on varsin usein pinnalla puheenaiheissa eika syytta. Varsinaisesti kovin normaali meno vatsalaukussa taalla ei ole minaan paivana mutta toisilla kura lentaa sitakin enemman. Itse en ole viela paassyt ylimaaraisten kaasujen lisaksi nauttimaan (voi argh, nyt tama puheenaihe syopyy blogiinkin asti) kuin taalla aivan normaalista kohtalaisen loysasta tavarasta. Muutama suomalainen on ollut huonommassakin hapessa aina yli 39 asteen kuumeen ja jatkuvan vessassajuoksemisen kanssa. Taytyy toivoa etta jatkossakin selviaa yhta vahalla. Kasidesille on ollut kysyntaa ja kaipa nuo maitohappobakteeritkin jotenkin auttavat. Hieman nuhainen olo on ollut vielakin, mutta onneksi alkumatkalla vaivannut heikompi olo on viimeisen parin paivan aikana antanut periksi. Unta riittaa vielakin varsin paljon, mutta niinhan siita pitaa taalla nauttia kun ei ole kiinteita aikatauluja - paitsi huomenna heratys ennen seitsemaa kun lahdetaan seuraavaan kohteeseen, eli Gilin saaria tutkailemaan. Laittaisin linkin Google Mapsiin, mutta en ossoo laittaa noita markereita muuten kuin reittihakua kaytamalla ja pikkusaarelta ei onneton loyda tieta ollenkaan.

Asumuksista voisi sen verran paljastaa etta otettiin alku taas vahan kevyemmin ja yovyttiin paikalliseen tasoon nahden provarimaisesti, kerroinkohan tasta jo aiemmassa postauksessa. Hintaa yolle tuli reilu 10eur mieheen tamanhetkisen reilun 4eur yohintaan nahden. No mista sitten luovuttiin kun eilen siirryttiin askeettisempaan majoitukseen? Ei TV:ta, jota ei muutenkaan katsottu yhtaan. Ei ilmastointia, noh, kroppa alkaa olemaan kohtalaisen tottunut lamposempiin ilmoihin ja katossa oleva ropelli viilentaa kylla riittavasti. Itseasiassa ilmastointikoneesta luulen saaneenikin hieman jatkopaivia flunssaoireilleni, joten olen lahinna tyytyvainen etta huoneessa pyorii lahinna se 30 asteinen ilma vaan. Jaakaappia on vahan ikava, hyvin vahan. Ei sitakaan nyt ole kaivannut vaikka olihan siella kylmaa kaljaa edellisessa paikassa usein tallessa. Toisaalta kun sitakin saa kaupasta alle 50m paasta niin akkiahan sinne juoksee hakeen sen mita tarvii. Tommottia pienia kauppoja, jotka ovat auki 24h, on sitten joka puolella. Ja takaisin viela puutteisiin joista pelottavin oli lampiman veden puute. Olen saanut traumoja jollakin Provinssirockilla vuonna nakki siita leirinta-alueen jaakylmasta suihkusta. Taalla onneksi vesi on paljon lampimampaa ja kun huoneessakin on se 30 niin kylma vesi on lahinna hieno juttu virkistaessaan. Aivan karuin luukku meilla ei ole kerran pihalla seisoo uima-allas. Tosin itse en kerennyt siella pulikoimaan, on tuo merikin tuolla ni sinne mielummin. Aika pienia nuo hotellien altaat myos, ei niissa pysty uimaan pahemmin - pulahtamaan lahinna. Summa summarum: asuminen on edullista, tietysti hieman karumpaa kuin kotosalla mutta oikealla asenteella aivan riittavan viihtyisaa eika siella hotellilla oikeesti asuta, kaydaan vaan nukkumassa ja sailytetaan suurimpia tavaroita.

Muuta kivaa pikallisesta hintatasosta voisi hieman lyhyemmin tiivistaa. Tosiaan viikon paivat tulee kohta tayteen ja joka paiva on kayty useampaan otteeseen ravintolassa syomassa. Annoksille tulee bissen kanssa hintaa keskimaarin 4eur, riippuen vahan kuinka hienoa settia haluaa. Pari kertaa kayty luksustelemassakin hienommassa paikassa, jossa kuitenkin ainakin puolet edullisempaa naatiskella kuin kotomaassa. Pienia hintaeroja raflojen suhteen loytyy kun kay riittavan monessa mestassa, ja hassulla tavalla paikallista valuuttaa laskiessa on tullut hieman pihiksi. Jos jokin asia maksaa 0,20eur enemman kuin toisaalla niin tulee fiilis etta on liian kallis mesta. Sitte asiaa kelaa euroissa ja taas voi relaa. Toinen superhiano juttu taalla on hieronnat. Alle neljalla eurolla 60min koko kropan hieronta. Kylla kelpaa. Hierojien palkat ovat kylla melko saalittavat, saavat ilmeisesti jonkin prosenttiosuuden maksetusta hinnasta, joka on luokkaa alle 10%. Tippia tekee siis mieli antaa, vaikka eipa siitakaan nyt varmuudella tieda meneeko se tyon suorittajalle vai paikan omistajalle. Joskus harmittaa kun ei ole pienta rahaa matkassa, eika nyt viitsi 200% tippeja antaa kun taalla tosiaan alkaa piheys iskemaan ja pienet rahat vaikuttaa isoilta. Noh, automaatilta pystyy nostamaan kerralla sen 2 miljoonaa et kyllahan se isolta tuntuu. Kurssi on jotain 1 eur = 14 000 rupiaa. Oikein ihku laskee paassa euroiks nuita hintoja...

Hintatasoa:
Kamppa kuukaudeksi 10min mopomatkan paasta rantaa: 40eur
Perussotku paikallista ruokaa: alle euron
Rannalla taikka ravintolassa paikallista herkkubissea Bintangia: 1eur
Malibucola paikallisessa bile"taivaassa": 6eur (!!)
Skootterin vuokra: reilu 3eur / paiva
Surffauskoulutus: 10eur

Keskimaaraiseksi paivabudjetiksi, riippuen viinan kayton maarasta, on muodostunut kaikkineen noin 20-30eur. Tama siis pahemmin saastelematta.

Vaikka ollaankin melkoisessa turistirysassa: katukuvassa lienee enemman turisteja kuin paikallisia, on varsinkin paikalliset ihmiset erittain ystavallisia suuremman osan ajasta. Toki jos heille menee vittuilemaan niin takasin tulee samalla mitalla - luonnollisesti. Hammastyttavaa on etta tyypit, jotka saavat aivan surkeeta palkkaa duunistaa, jaksavat hymyilla niinko elama kukoistais. Niinhan se taitaa heidan kohdallaan tehda vaikka epakohtia loytyykin. Ehka taman reissun hienoimpia juttuja on tahan asti ollut juuri tama vieraan kulttuurin mieleton positiivinen energia, jota paikallisilla riittaa ja he haluavat erityisesti jakaa sita turistien keskuudessa. Olemmehan heidan elinkeinonsa kuitenkin. Ihmiset tulevat juttelemaan vaikka ei yhteista kieltakaan loytyisi. Alkuun oli vahan hankala pysya perassa vaikka kaverit englantia hyvin osasivatkin. Taisi lennon jaljilta olla korvat hieman lukossa ja muutenkin paikallisten englanti on hieman erilaista mihin tahan asti tassa elamassa on ehtinyt tutustumaan. Ei siis kannata ihmetella jos alkuun on vaikea saada selvaa, toisaalta eivatpa ole koskaan pahoillaan vaikka joutuu vastaamaan sorry, selittavat kylla innoissaan uudelleen ja kylla se viesti sielta aukenee lopulta. Itsellani on huono tapa jattaa juttu kertomatta jos ei mene kerrasta jakeluun. Olen tahan asti ollut melko passiivinen kuitenkin paikallisten kanssa juttelun suhteen, mutta tassa on ollut niin paljon kaikkea ihmeellista etta aika on mennyt kaiken uuden kasittelyyn. Tuntuu etta kauheasti on oppinut kaikkea uutta josta ei aavistustakaan ennen reissua. Kaikesta tekisi mieli kertoa, mutta tahan nettikahvilaan eksyessaan ei vaan tule enaa ihan kaikki jutut mieleen. Noh, eikohan tassakin taas tullut jotain kuvaa siita, mita taalla tapahtuu ja eikohan ne muistotkin palaile itselle kun naita teksteja joskus myohemmin lueskelee. Terkkuja vaan itelle siis! :P

Ja teille lukijoille myos! Huomenna suuntaamme aamutuimaan Gilin saaria, eli uusia seikkailuja kohti!

Toivoopi jo hieman rusketustakin sopivassa valaistuksessa saanut,

Heikki