Voi jösses,
soija - päivän sana. En tiedä ihan tarkkaan mitenkä lämmin täällä on mutta hiki lentää kahta kauheemmin. Siirryttiin siis Senggigistä tänne Lombokin etelärannalle, Kuta Beachille. Matka koitui rattoisasti tilavan auton kyydissä, joskin jostain syystä kuskin lisäksi oli kyydissä kaksi muutakin paikallista heeboa. Kaipa ne halusi vaan mukaan kun "samaan rahaan" pääseepi - meidän rahaan siis. :P Auton vuokra oli vähän tyyriimpi investointi, 500k rupiaa, mutta pääsihän sillä hiukka kätevämmin liikkuun kuin edellisellä menopelillä - sillä Pajerolla siis. Vajaa kolme tuntia taidettiin tehdä matkaa, kuljettaja oli varsin ketterä ajelees, ohitteli jatkuvasti vaikka vastaan olisi tullut kuorma-autoa. Välillä vähän jännitti siinä pelkääjän paikalla pällistellessä paikallista liikennekulttuuria. Tiet olivat onneksi paremmassa kunnossa ja isompia kun lähestyttiin Lombokin kaupunkeja. Pilvenpiirtäjiä täällä ei sentään ole, mutta kaupungin puolella vähän enempi asutusta, kauppaa ja mitä lie. Noh, ei jääty asumaan kaupunkeihin vaan huristeltiin suoraan rantaa kohti. Maisemat alkoivatkin paranemaan kilometri kilometrilta. Ensin tien vasemmalla puolen näkyi Lombokin rakenteilla oleva kansainvälinen lentokenttä. Pitäisi lehtijuttujen mukaan avautua joskus vuodenvaihteen tienoolla, mutta niin vaiheessa vielä että ehkä aikasintaan vuoden päästä sinne alkaa matkustajakoneita laskeutuun. :) Jossain kohti pysähdyttiin tupangiostoksille ja silmään pisti hauska piirre: tien varressa ensin noin 5m kaatopaikkaa ja sen jälkeen kauppoja. Ei pystynyt ymmärtämään miksei edes vaikka ko. kauppojen omistajat vähän siivoisi sitä kauppansa etupihaa, mutta tämä on sitä erilaista kulttuuria... ;)
Kuta Beachille saavuttiin illan hämärtyessä ja paikallisilta vähän kyseltiin, mihin kannattaisi majoittautua, mutta eivät tienneet mestoja juuri ollenkaan. Ei muutako samaan tuttuun kaavaan yhdestä kysymään hintoja ja katsomaan huonettaja sitten pari seuraavaa läpi ja valitaan niistä paras. Vähän olisi voinut vielä jaksaa pidemmälle etsiä koska seuraavana päivänä löydettiin heti vierestä paljon parempi mesta, kuin mihin ensimmäisenä yönä päädyttiin. Mutta mikäpäs siinä, aina voi hotlaa vaihtaa ja niin vaihdettiinkin. On se hotlan oma uima-allas vaan jotenkin niin hiano juttu että siitä voi maksaa sen 2eur/yö enemmän. :P Lombokin Kuta Beach on vielä varsin turistivapaa mesta. Täällä käypi ilmeisesti lähinnä himosurffaajia ja travellerei, koska paikkaan on hieman vaivalloista päästä (lentokentältä ei voi taksilla suhauttaa rantaan). Tavallaan olisi hienoa että paikka pysyisi tällaisena ei ruuhautuneena, rauhallisena, ei täyteen rakennettuna varsin tsillinä mestana, mutta eiköhän tuokin paikka räjähdä jahka Lombokin lentokenttä valmistuu tuohon alle tunnin matkan päähän ja paikka tulee muutenkin paremmin tunnetuksi.
Paikallinen hintataso on onneksi taas varsin mukava, raflahinnat tippuivat melkein puolella Senggigiin nähden, mutta netissä hengaaminen on niinkin hurjan kallista ko 2eur/tunti ja se tuntuu hurjalta. Pärrät otettiin taas alle, niillä kun on mukava kiertää mestoja. Täällä on hieman harvempaan rakennettu tosiaan joten kävellen kestäisi hiukka enempi kierrellä ja toisaalta kuumuus on sitä luokkaa että pöörällä on kiva ajella tukka hulmuten - ainakin Villen ja Teemun tukka. :P Surffaajien biitsilläkin käytiin tänään kääntymässä ja oli varsin upea mesta. Rannalla kavuttiin pienen kallion päälle ja oli kyllä mageet maisemat merelle ja rannoille.
Huomenna lähdetään sitten Kuta Beachilta Kuta Beachille, mutta Balin sellaiselle takaisin. Taisi olla Lombokin aallot liikaa meidän ei niin kokeneille surffaajille, joten tutuille ja turvallisille aalloille takaisin. Itselleni riitti ainakin toistaiseksi tuo surffailukokeilu mitä kolmisen kertaa kävin laudan kanssa vedessä. Hauskaa hommaa, mutta ei ehkä ihan se mun juttu kuitenkaan (ei siis kunto käytännössä riitä siihen touhuun). :) Kaikenlaista pientä asiaa olisi, mutta kohta tulee taas tunti täyteen nettikuppilassa, jossa ei kylläkään minkäänlaista tarjoilua, joten aika jatkaa matkaa...!
Terkuin,
Heikki
tiistai 13. lokakuuta 2009
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Senggigi, Lombok
Heipsan,
hengissä ollaan edelleen, ihme kyllä. Oli sen verran hurjaa kyytiä kun siirryttiin Gili Trawanganilta Lombokin puolelle sekoilemaan. Paikallisten veneellä mukavassa aallokossa, noh pinnalla pysyttiin. Rantauduttiin ja hypättiin hevoskärryn kyytiin, jossa hieman tilaongelmia ja ilmeisesti kärryt muutenkin tarkoitettu hieman kevytrakenteisemmille immeisille. Kärry keuli siihen malliin että kuskin oli siirryttävä paikaltaan kärryn etupuolelle. Ylämäessä hurja yhden hevosvoiman moottorilla varustettu hevonen meinasi alkaa kapinoimaan vastaan, mutta setä lätki raipalla pari kertaa ja taas mentiin. Käytiin katsomaan uuden paikallisen tuttavamme, Lizin, kämppää. Nyt oltiin paikallisen menon ytimessä. Ei ainoatakaan turistia nähty sitten Gili Trawanganin. Liz oli saanut kaveriltaan lainaan taas todella tilavan menopelin, Pajeron. Sinne sitte ahtauduttiin ja kun lopulta kaikki ovet saatiin suljettua, alkoi matka melkosen pelottavaa kapeaa, kiemurtelevaa, paikoin hieman sortunutta, ruuhkaista vuoristotietä pitkin noin hatusta 40km matka Senggigiin.
Ilta oli jo yllämme, pimeä tuli vauhdilla. Majapaikkoja tällä turistirannalla oli tarjolla taas runsaasti. Vaikka hieman väsynyt fiilis oli eikä majapaikan etsimiseen liikaa energiaa olisi jaksanut käyttää, kävimme tsekkaan muutaman paikan ennen majoittumista. Ja sehän taas luonnollisesti kannatti. Eka paikka, aiiivan sairaan pienet huoneet, ei mahdollisuutta kolmen majottua samaan huoneeseen ja ihan ok hinta, 100k/yö (+50k ilmastoinnista), ei aamiaista. Pari muuta mestaa oli joko täynnä tai hintataso siellä 500k/yö tuntumassa, ilman varsinaista lisäarvoa meille. Neljäs mesta (noin 30:stä kun karttaa tsiigailee, jota meillä ei vielä tässä vaiheessa ollut) osoittautui tyydyttäväksi. Uima-allas on ollut kiva juttu ja kun semmoinenkin täällä oli niin arvostimme. Huoneessa oli hyvin tilaa kolmellekin punkalle, ilmastointikin on ihan kiva sitte kuitenkin vaikka ei mitenkään pakollinen. Niin ja lämmintä vettäkin on taas tarjolla. 325k/yö/3hlö tingitty hinta, päätettiin jäädä paikoilleen pariksi päiväksi ennen seuraavaa kohdetta: Kuta Beach, Lombok - siis aivan eri paikka kuin Kuta Beach, Bali. Niin ja siis matkassa kolmantena pyöränä turistioppaamme Teemu, jolle kovasti kiitosta mestojen näyttämisestä ja juttujen kertomisesta. ;)
Gili Trawanganilla tosiaan ehdittiin lopulta molemmat tekemään sen jo saapuessa mietityn viiden sukelluksen setin, jolla saatiin Marlin Blue -nimisestä mestasta normihintaan USD35 alennusta 10%, joten loppusumma sukellusten osalta oli 3% luottokorttilisän jälkeen jotain reilu 1,6 miljoonaa. Eli puoli-ilmaista siihen nähden mitä tuolla sai. Pitää vielä korostaa tuota luksuspalvelua tämmöisessä dyykkimestassa kun taloon on palkattu miljoona paikallista tyyppiä huolehtiin kaikista asioista. Itsensä ja ehkä joskus laitepakettinsa kun huolehti veneeseen niin muu oli mietitty. Kertaakaan en koskenut esim pullon ja liivin kiinnityksiin - aina ne tuli sieltä valmiina. Tosin kannattaa rannalla itse testata että setissä toimii kaikki oikein. Yksi aamu kelasin siinä istuskellessa että kun ei tässä muutakaan tekemistä ole niin pitäisiköhän tuo setti testata läpi ja pulloa availlessa huomasin että konsoli vuotaa aivan liikaa ja sehän sitten vaihdettiin. Saman huomaaminen sukelluskohteella veneessä olisi ollut vaikeampi tilanne. Pienistä vuodoista eräs täti sanoi jotenkin seuraavasti: "Small bubbles, no troubles." :P
Jees mutta sukeltelut tältä reissua on nyt hoidettu, ellei sitten Balilla vielä käydä jotain hylkyä katsomassa jos aika/valuutta antaa periksi. Nyt ja jo eilen oli tarkoitus viettää vähän normaalimpaa biletysiltaa biitsipäivän perään, mutta ainakin eilen ilta päättyi taas jo turhankin perinteisellä tavalla iltakymmeneltä sammuen hotellihuoneeseen. Ei siis alkoholin yliannostuksen vuoksi vaan puhtaasti väsymyksen. Nukkuttua on tullut melkoisesti. :) Josko tänään sitten...?!
Tultiin syömään paikalliseen Tanskalaisen herran omistamaan mukavaan raflaan, jossa pari hassua asiakasta meidän lisäksi. Paikassa taas kriittiseen silmään kohtalaisen kalliit sapuskat, mutta tarjouslistalla oli houkutteleva menu, soppaa, burgeri, hedelmäsalaatti ja jäätee. Hintakin oli kokonaisuudella varsin houkutteleva. Eikä siinä vielä kaikki, täti toi tämmöisen läppärin kohta pöytään et haluuks jäbät nettiin safkan ohessa. Noh, hassu homma - ei osattu kieltäytyä. Tässä sitä sitte raapustellaan, Teemu ja Ville lähtivät jo takaisin hotlalle kalian ja kortin peluun merkeissä ja itse jäin raapustamaan tämän hetken kuulumisia, mutta nyt taas houkuttelee tuo toinen aktiviteetti, johon ei kuulu tietokoneet, sen verran että sanon morot tähän väliin taas. :)
Illan hämärtyessä Senggigissä,
Heikki
Ps. ainiin, tänään satoi ensimmäisen kerran vettä Indonesiassa ollessamme. :P
hengissä ollaan edelleen, ihme kyllä. Oli sen verran hurjaa kyytiä kun siirryttiin Gili Trawanganilta Lombokin puolelle sekoilemaan. Paikallisten veneellä mukavassa aallokossa, noh pinnalla pysyttiin. Rantauduttiin ja hypättiin hevoskärryn kyytiin, jossa hieman tilaongelmia ja ilmeisesti kärryt muutenkin tarkoitettu hieman kevytrakenteisemmille immeisille. Kärry keuli siihen malliin että kuskin oli siirryttävä paikaltaan kärryn etupuolelle. Ylämäessä hurja yhden hevosvoiman moottorilla varustettu hevonen meinasi alkaa kapinoimaan vastaan, mutta setä lätki raipalla pari kertaa ja taas mentiin. Käytiin katsomaan uuden paikallisen tuttavamme, Lizin, kämppää. Nyt oltiin paikallisen menon ytimessä. Ei ainoatakaan turistia nähty sitten Gili Trawanganin. Liz oli saanut kaveriltaan lainaan taas todella tilavan menopelin, Pajeron. Sinne sitte ahtauduttiin ja kun lopulta kaikki ovet saatiin suljettua, alkoi matka melkosen pelottavaa kapeaa, kiemurtelevaa, paikoin hieman sortunutta, ruuhkaista vuoristotietä pitkin noin hatusta 40km matka Senggigiin.
Ilta oli jo yllämme, pimeä tuli vauhdilla. Majapaikkoja tällä turistirannalla oli tarjolla taas runsaasti. Vaikka hieman väsynyt fiilis oli eikä majapaikan etsimiseen liikaa energiaa olisi jaksanut käyttää, kävimme tsekkaan muutaman paikan ennen majoittumista. Ja sehän taas luonnollisesti kannatti. Eka paikka, aiiivan sairaan pienet huoneet, ei mahdollisuutta kolmen majottua samaan huoneeseen ja ihan ok hinta, 100k/yö (+50k ilmastoinnista), ei aamiaista. Pari muuta mestaa oli joko täynnä tai hintataso siellä 500k/yö tuntumassa, ilman varsinaista lisäarvoa meille. Neljäs mesta (noin 30:stä kun karttaa tsiigailee, jota meillä ei vielä tässä vaiheessa ollut) osoittautui tyydyttäväksi. Uima-allas on ollut kiva juttu ja kun semmoinenkin täällä oli niin arvostimme. Huoneessa oli hyvin tilaa kolmellekin punkalle, ilmastointikin on ihan kiva sitte kuitenkin vaikka ei mitenkään pakollinen. Niin ja lämmintä vettäkin on taas tarjolla. 325k/yö/3hlö tingitty hinta, päätettiin jäädä paikoilleen pariksi päiväksi ennen seuraavaa kohdetta: Kuta Beach, Lombok - siis aivan eri paikka kuin Kuta Beach, Bali. Niin ja siis matkassa kolmantena pyöränä turistioppaamme Teemu, jolle kovasti kiitosta mestojen näyttämisestä ja juttujen kertomisesta. ;)
Gili Trawanganilla tosiaan ehdittiin lopulta molemmat tekemään sen jo saapuessa mietityn viiden sukelluksen setin, jolla saatiin Marlin Blue -nimisestä mestasta normihintaan USD35 alennusta 10%, joten loppusumma sukellusten osalta oli 3% luottokorttilisän jälkeen jotain reilu 1,6 miljoonaa. Eli puoli-ilmaista siihen nähden mitä tuolla sai. Pitää vielä korostaa tuota luksuspalvelua tämmöisessä dyykkimestassa kun taloon on palkattu miljoona paikallista tyyppiä huolehtiin kaikista asioista. Itsensä ja ehkä joskus laitepakettinsa kun huolehti veneeseen niin muu oli mietitty. Kertaakaan en koskenut esim pullon ja liivin kiinnityksiin - aina ne tuli sieltä valmiina. Tosin kannattaa rannalla itse testata että setissä toimii kaikki oikein. Yksi aamu kelasin siinä istuskellessa että kun ei tässä muutakaan tekemistä ole niin pitäisiköhän tuo setti testata läpi ja pulloa availlessa huomasin että konsoli vuotaa aivan liikaa ja sehän sitten vaihdettiin. Saman huomaaminen sukelluskohteella veneessä olisi ollut vaikeampi tilanne. Pienistä vuodoista eräs täti sanoi jotenkin seuraavasti: "Small bubbles, no troubles." :P
Jees mutta sukeltelut tältä reissua on nyt hoidettu, ellei sitten Balilla vielä käydä jotain hylkyä katsomassa jos aika/valuutta antaa periksi. Nyt ja jo eilen oli tarkoitus viettää vähän normaalimpaa biletysiltaa biitsipäivän perään, mutta ainakin eilen ilta päättyi taas jo turhankin perinteisellä tavalla iltakymmeneltä sammuen hotellihuoneeseen. Ei siis alkoholin yliannostuksen vuoksi vaan puhtaasti väsymyksen. Nukkuttua on tullut melkoisesti. :) Josko tänään sitten...?!
Tultiin syömään paikalliseen Tanskalaisen herran omistamaan mukavaan raflaan, jossa pari hassua asiakasta meidän lisäksi. Paikassa taas kriittiseen silmään kohtalaisen kalliit sapuskat, mutta tarjouslistalla oli houkutteleva menu, soppaa, burgeri, hedelmäsalaatti ja jäätee. Hintakin oli kokonaisuudella varsin houkutteleva. Eikä siinä vielä kaikki, täti toi tämmöisen läppärin kohta pöytään et haluuks jäbät nettiin safkan ohessa. Noh, hassu homma - ei osattu kieltäytyä. Tässä sitä sitte raapustellaan, Teemu ja Ville lähtivät jo takaisin hotlalle kalian ja kortin peluun merkeissä ja itse jäin raapustamaan tämän hetken kuulumisia, mutta nyt taas houkuttelee tuo toinen aktiviteetti, johon ei kuulu tietokoneet, sen verran että sanon morot tähän väliin taas. :)
Illan hämärtyessä Senggigissä,
Heikki
Ps. ainiin, tänään satoi ensimmäisen kerran vettä Indonesiassa ollessamme. :P
torstai 8. lokakuuta 2009
Gili Trawangan
Johan menee aika nopiaan kun taas on ehtinyt kulua useampi paiva edellisista lopinoista tanne. Kohta alkaa olemaan nahty tama pieni paratiisisaari, noin 2km halkaisijaltaan. Sukellusta paivisin ja tsillausta illemmalla. Taalla on tullut relattua tahan mennessa reissua parhaiten. Kohta sita alkaakin jo kaipaamaan vahan lisaa menoa vaikka bileita taallakin on kolmesti viikossa. Syysta tuntemattomasta keskiviikkoisin taitaa olla isoimmat pirskeet saarella.
Edellisessa jutussa ehdinkin jo juhlistamaan kuinka ei ole iskenyt pahempaa tautia viela. Taisin unohtaa koputtaa puuta. Eilen aamusukelluksen jalkeen tuntui todella uupuneelta olo. Ei muutako punkkaan ja kohta tuli kauhja vilu paalle ja sai etsia normaalin ''peiton'', eli lakanan lisaksi myos paksumpaa peitetta. Parissa tunnissa lammot oli jo noussu 38 paremmalle puolen ja tunti lisaa niin sai parhaan mittaustuloksen eli 39,6 astetta lampoo. Suhteellisen hyva olo oli kuitenkin, mita nyt vessassa kaydessa meinasi taju lahtea, mutta paata ei sarkenyt eika paljon muutakaan oiretta. Lihassarkya ny lahinna. Saihan siina jo kelailtua et mita kaikkea taalla voi saada, josta nousee nopeasti korkea kuume, mutta illalla pojjaat sai mun ylipuhuttua sarkylaakkeen ottoon ja akkiahan se kuume laski hien muodossa. Yolla viela hikoili ja viluili vuorotellen, mutta aamulla jaljella vain voimaton olo - enhan syonyt edellisena paivana kuin aamupalan ja tomaattikeiton. Olis varmaan aika heikkona ilman mitaan tautiakin tuommoisella ruokavaliolla. Noh, taman paivaa on vatsaa kouristellut, joten en uskaltanut lahtea sukeltamaan. Toivottavasti huomenna menee paremmin jo sen suhteen. Lahdemme huomenna tai ylihuomenna seuraavalle saarelle eli Balin itanaapurisaarelle Lombokiin.
Sukelluksista viela sen verran, pari kpl ehdin itse tahan mennessa kokemaan. On kylla mahottoman siistia kun nakyvyytta on niin jarjettomasti. Vaikea sanoa edes metreissa miten kauas nakee kun kaikkialle tuppaa nakemaan mihin ikina katsookaan. Myos syvyys nakyy kivasti kun pinnalle katselee 20m syvyydesta. Onha siina hiukkase vetta paan paalla. Toiselle sukellukselle saatiin dive masteri kameran kanssa ja saatiin hienoja kuvia jotka kaveri sitten lupasi poltella rompulle meille! Ville ehti kaymaan jo kolmella muulla sukelluksella meikalaisen sairastellessa, ja sai viela enempi mahtavia kuvia kotiin vietavaksi..!
Mut nyt alkaa vattaa taas vaantaan siihen malliin et tuskahien maarasta paatellen varmaa parempi painua takas hotlalle. Eikohan tasta hengissa viel selvita!
Heikki
Edellisessa jutussa ehdinkin jo juhlistamaan kuinka ei ole iskenyt pahempaa tautia viela. Taisin unohtaa koputtaa puuta. Eilen aamusukelluksen jalkeen tuntui todella uupuneelta olo. Ei muutako punkkaan ja kohta tuli kauhja vilu paalle ja sai etsia normaalin ''peiton'', eli lakanan lisaksi myos paksumpaa peitetta. Parissa tunnissa lammot oli jo noussu 38 paremmalle puolen ja tunti lisaa niin sai parhaan mittaustuloksen eli 39,6 astetta lampoo. Suhteellisen hyva olo oli kuitenkin, mita nyt vessassa kaydessa meinasi taju lahtea, mutta paata ei sarkenyt eika paljon muutakaan oiretta. Lihassarkya ny lahinna. Saihan siina jo kelailtua et mita kaikkea taalla voi saada, josta nousee nopeasti korkea kuume, mutta illalla pojjaat sai mun ylipuhuttua sarkylaakkeen ottoon ja akkiahan se kuume laski hien muodossa. Yolla viela hikoili ja viluili vuorotellen, mutta aamulla jaljella vain voimaton olo - enhan syonyt edellisena paivana kuin aamupalan ja tomaattikeiton. Olis varmaan aika heikkona ilman mitaan tautiakin tuommoisella ruokavaliolla. Noh, taman paivaa on vatsaa kouristellut, joten en uskaltanut lahtea sukeltamaan. Toivottavasti huomenna menee paremmin jo sen suhteen. Lahdemme huomenna tai ylihuomenna seuraavalle saarelle eli Balin itanaapurisaarelle Lombokiin.
Sukelluksista viela sen verran, pari kpl ehdin itse tahan mennessa kokemaan. On kylla mahottoman siistia kun nakyvyytta on niin jarjettomasti. Vaikea sanoa edes metreissa miten kauas nakee kun kaikkialle tuppaa nakemaan mihin ikina katsookaan. Myos syvyys nakyy kivasti kun pinnalle katselee 20m syvyydesta. Onha siina hiukkase vetta paan paalla. Toiselle sukellukselle saatiin dive masteri kameran kanssa ja saatiin hienoja kuvia jotka kaveri sitten lupasi poltella rompulle meille! Ville ehti kaymaan jo kolmella muulla sukelluksella meikalaisen sairastellessa, ja sai viela enempi mahtavia kuvia kotiin vietavaksi..!
Mut nyt alkaa vattaa taas vaantaan siihen malliin et tuskahien maarasta paatellen varmaa parempi painua takas hotlalle. Eikohan tasta hengissa viel selvita!
Heikki
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Viikko Kuta Beachilla
Hiphei, nyt on vietetty viikon paivat (en jaksa tuunaa suominappista koneelle) Kuta Beachilla. Positiivista lienee ainakin se, etta kaikesta huolimatta ollaan molemmat viela hengissa ja hyvassa hapessa. Kuten Villekin tuossa jo aiemmin mainitsi, vatsan olotilat on varsin usein pinnalla puheenaiheissa eika syytta. Varsinaisesti kovin normaali meno vatsalaukussa taalla ei ole minaan paivana mutta toisilla kura lentaa sitakin enemman. Itse en ole viela paassyt ylimaaraisten kaasujen lisaksi nauttimaan (voi argh, nyt tama puheenaihe syopyy blogiinkin asti) kuin taalla aivan normaalista kohtalaisen loysasta tavarasta. Muutama suomalainen on ollut huonommassakin hapessa aina yli 39 asteen kuumeen ja jatkuvan vessassajuoksemisen kanssa. Taytyy toivoa etta jatkossakin selviaa yhta vahalla. Kasidesille on ollut kysyntaa ja kaipa nuo maitohappobakteeritkin jotenkin auttavat. Hieman nuhainen olo on ollut vielakin, mutta onneksi alkumatkalla vaivannut heikompi olo on viimeisen parin paivan aikana antanut periksi. Unta riittaa vielakin varsin paljon, mutta niinhan siita pitaa taalla nauttia kun ei ole kiinteita aikatauluja - paitsi huomenna heratys ennen seitsemaa kun lahdetaan seuraavaan kohteeseen, eli Gilin saaria tutkailemaan. Laittaisin linkin Google Mapsiin, mutta en ossoo laittaa noita markereita muuten kuin reittihakua kaytamalla ja pikkusaarelta ei onneton loyda tieta ollenkaan.
Asumuksista voisi sen verran paljastaa etta otettiin alku taas vahan kevyemmin ja yovyttiin paikalliseen tasoon nahden provarimaisesti, kerroinkohan tasta jo aiemmassa postauksessa. Hintaa yolle tuli reilu 10eur mieheen tamanhetkisen reilun 4eur yohintaan nahden. No mista sitten luovuttiin kun eilen siirryttiin askeettisempaan majoitukseen? Ei TV:ta, jota ei muutenkaan katsottu yhtaan. Ei ilmastointia, noh, kroppa alkaa olemaan kohtalaisen tottunut lamposempiin ilmoihin ja katossa oleva ropelli viilentaa kylla riittavasti. Itseasiassa ilmastointikoneesta luulen saaneenikin hieman jatkopaivia flunssaoireilleni, joten olen lahinna tyytyvainen etta huoneessa pyorii lahinna se 30 asteinen ilma vaan. Jaakaappia on vahan ikava, hyvin vahan. Ei sitakaan nyt ole kaivannut vaikka olihan siella kylmaa kaljaa edellisessa paikassa usein tallessa. Toisaalta kun sitakin saa kaupasta alle 50m paasta niin akkiahan sinne juoksee hakeen sen mita tarvii. Tommottia pienia kauppoja, jotka ovat auki 24h, on sitten joka puolella. Ja takaisin viela puutteisiin joista pelottavin oli lampiman veden puute. Olen saanut traumoja jollakin Provinssirockilla vuonna nakki siita leirinta-alueen jaakylmasta suihkusta. Taalla onneksi vesi on paljon lampimampaa ja kun huoneessakin on se 30 niin kylma vesi on lahinna hieno juttu virkistaessaan. Aivan karuin luukku meilla ei ole kerran pihalla seisoo uima-allas. Tosin itse en kerennyt siella pulikoimaan, on tuo merikin tuolla ni sinne mielummin. Aika pienia nuo hotellien altaat myos, ei niissa pysty uimaan pahemmin - pulahtamaan lahinna. Summa summarum: asuminen on edullista, tietysti hieman karumpaa kuin kotosalla mutta oikealla asenteella aivan riittavan viihtyisaa eika siella hotellilla oikeesti asuta, kaydaan vaan nukkumassa ja sailytetaan suurimpia tavaroita.
Muuta kivaa pikallisesta hintatasosta voisi hieman lyhyemmin tiivistaa. Tosiaan viikon paivat tulee kohta tayteen ja joka paiva on kayty useampaan otteeseen ravintolassa syomassa. Annoksille tulee bissen kanssa hintaa keskimaarin 4eur, riippuen vahan kuinka hienoa settia haluaa. Pari kertaa kayty luksustelemassakin hienommassa paikassa, jossa kuitenkin ainakin puolet edullisempaa naatiskella kuin kotomaassa. Pienia hintaeroja raflojen suhteen loytyy kun kay riittavan monessa mestassa, ja hassulla tavalla paikallista valuuttaa laskiessa on tullut hieman pihiksi. Jos jokin asia maksaa 0,20eur enemman kuin toisaalla niin tulee fiilis etta on liian kallis mesta. Sitte asiaa kelaa euroissa ja taas voi relaa. Toinen superhiano juttu taalla on hieronnat. Alle neljalla eurolla 60min koko kropan hieronta. Kylla kelpaa. Hierojien palkat ovat kylla melko saalittavat, saavat ilmeisesti jonkin prosenttiosuuden maksetusta hinnasta, joka on luokkaa alle 10%. Tippia tekee siis mieli antaa, vaikka eipa siitakaan nyt varmuudella tieda meneeko se tyon suorittajalle vai paikan omistajalle. Joskus harmittaa kun ei ole pienta rahaa matkassa, eika nyt viitsi 200% tippeja antaa kun taalla tosiaan alkaa piheys iskemaan ja pienet rahat vaikuttaa isoilta. Noh, automaatilta pystyy nostamaan kerralla sen 2 miljoonaa et kyllahan se isolta tuntuu. Kurssi on jotain 1 eur = 14 000 rupiaa. Oikein ihku laskee paassa euroiks nuita hintoja...
Hintatasoa:
Kamppa kuukaudeksi 10min mopomatkan paasta rantaa: 40eur
Perussotku paikallista ruokaa: alle euron
Rannalla taikka ravintolassa paikallista herkkubissea Bintangia: 1eur
Malibucola paikallisessa bile"taivaassa": 6eur (!!)
Skootterin vuokra: reilu 3eur / paiva
Surffauskoulutus: 10eur
Keskimaaraiseksi paivabudjetiksi, riippuen viinan kayton maarasta, on muodostunut kaikkineen noin 20-30eur. Tama siis pahemmin saastelematta.
Vaikka ollaankin melkoisessa turistirysassa: katukuvassa lienee enemman turisteja kuin paikallisia, on varsinkin paikalliset ihmiset erittain ystavallisia suuremman osan ajasta. Toki jos heille menee vittuilemaan niin takasin tulee samalla mitalla - luonnollisesti. Hammastyttavaa on etta tyypit, jotka saavat aivan surkeeta palkkaa duunistaa, jaksavat hymyilla niinko elama kukoistais. Niinhan se taitaa heidan kohdallaan tehda vaikka epakohtia loytyykin. Ehka taman reissun hienoimpia juttuja on tahan asti ollut juuri tama vieraan kulttuurin mieleton positiivinen energia, jota paikallisilla riittaa ja he haluavat erityisesti jakaa sita turistien keskuudessa. Olemmehan heidan elinkeinonsa kuitenkin. Ihmiset tulevat juttelemaan vaikka ei yhteista kieltakaan loytyisi. Alkuun oli vahan hankala pysya perassa vaikka kaverit englantia hyvin osasivatkin. Taisi lennon jaljilta olla korvat hieman lukossa ja muutenkin paikallisten englanti on hieman erilaista mihin tahan asti tassa elamassa on ehtinyt tutustumaan. Ei siis kannata ihmetella jos alkuun on vaikea saada selvaa, toisaalta eivatpa ole koskaan pahoillaan vaikka joutuu vastaamaan sorry, selittavat kylla innoissaan uudelleen ja kylla se viesti sielta aukenee lopulta. Itsellani on huono tapa jattaa juttu kertomatta jos ei mene kerrasta jakeluun. Olen tahan asti ollut melko passiivinen kuitenkin paikallisten kanssa juttelun suhteen, mutta tassa on ollut niin paljon kaikkea ihmeellista etta aika on mennyt kaiken uuden kasittelyyn. Tuntuu etta kauheasti on oppinut kaikkea uutta josta ei aavistustakaan ennen reissua. Kaikesta tekisi mieli kertoa, mutta tahan nettikahvilaan eksyessaan ei vaan tule enaa ihan kaikki jutut mieleen. Noh, eikohan tassakin taas tullut jotain kuvaa siita, mita taalla tapahtuu ja eikohan ne muistotkin palaile itselle kun naita teksteja joskus myohemmin lueskelee. Terkkuja vaan itelle siis! :P
Ja teille lukijoille myos! Huomenna suuntaamme aamutuimaan Gilin saaria, eli uusia seikkailuja kohti!
Toivoopi jo hieman rusketustakin sopivassa valaistuksessa saanut,
Heikki
Asumuksista voisi sen verran paljastaa etta otettiin alku taas vahan kevyemmin ja yovyttiin paikalliseen tasoon nahden provarimaisesti, kerroinkohan tasta jo aiemmassa postauksessa. Hintaa yolle tuli reilu 10eur mieheen tamanhetkisen reilun 4eur yohintaan nahden. No mista sitten luovuttiin kun eilen siirryttiin askeettisempaan majoitukseen? Ei TV:ta, jota ei muutenkaan katsottu yhtaan. Ei ilmastointia, noh, kroppa alkaa olemaan kohtalaisen tottunut lamposempiin ilmoihin ja katossa oleva ropelli viilentaa kylla riittavasti. Itseasiassa ilmastointikoneesta luulen saaneenikin hieman jatkopaivia flunssaoireilleni, joten olen lahinna tyytyvainen etta huoneessa pyorii lahinna se 30 asteinen ilma vaan. Jaakaappia on vahan ikava, hyvin vahan. Ei sitakaan nyt ole kaivannut vaikka olihan siella kylmaa kaljaa edellisessa paikassa usein tallessa. Toisaalta kun sitakin saa kaupasta alle 50m paasta niin akkiahan sinne juoksee hakeen sen mita tarvii. Tommottia pienia kauppoja, jotka ovat auki 24h, on sitten joka puolella. Ja takaisin viela puutteisiin joista pelottavin oli lampiman veden puute. Olen saanut traumoja jollakin Provinssirockilla vuonna nakki siita leirinta-alueen jaakylmasta suihkusta. Taalla onneksi vesi on paljon lampimampaa ja kun huoneessakin on se 30 niin kylma vesi on lahinna hieno juttu virkistaessaan. Aivan karuin luukku meilla ei ole kerran pihalla seisoo uima-allas. Tosin itse en kerennyt siella pulikoimaan, on tuo merikin tuolla ni sinne mielummin. Aika pienia nuo hotellien altaat myos, ei niissa pysty uimaan pahemmin - pulahtamaan lahinna. Summa summarum: asuminen on edullista, tietysti hieman karumpaa kuin kotosalla mutta oikealla asenteella aivan riittavan viihtyisaa eika siella hotellilla oikeesti asuta, kaydaan vaan nukkumassa ja sailytetaan suurimpia tavaroita.
Muuta kivaa pikallisesta hintatasosta voisi hieman lyhyemmin tiivistaa. Tosiaan viikon paivat tulee kohta tayteen ja joka paiva on kayty useampaan otteeseen ravintolassa syomassa. Annoksille tulee bissen kanssa hintaa keskimaarin 4eur, riippuen vahan kuinka hienoa settia haluaa. Pari kertaa kayty luksustelemassakin hienommassa paikassa, jossa kuitenkin ainakin puolet edullisempaa naatiskella kuin kotomaassa. Pienia hintaeroja raflojen suhteen loytyy kun kay riittavan monessa mestassa, ja hassulla tavalla paikallista valuuttaa laskiessa on tullut hieman pihiksi. Jos jokin asia maksaa 0,20eur enemman kuin toisaalla niin tulee fiilis etta on liian kallis mesta. Sitte asiaa kelaa euroissa ja taas voi relaa. Toinen superhiano juttu taalla on hieronnat. Alle neljalla eurolla 60min koko kropan hieronta. Kylla kelpaa. Hierojien palkat ovat kylla melko saalittavat, saavat ilmeisesti jonkin prosenttiosuuden maksetusta hinnasta, joka on luokkaa alle 10%. Tippia tekee siis mieli antaa, vaikka eipa siitakaan nyt varmuudella tieda meneeko se tyon suorittajalle vai paikan omistajalle. Joskus harmittaa kun ei ole pienta rahaa matkassa, eika nyt viitsi 200% tippeja antaa kun taalla tosiaan alkaa piheys iskemaan ja pienet rahat vaikuttaa isoilta. Noh, automaatilta pystyy nostamaan kerralla sen 2 miljoonaa et kyllahan se isolta tuntuu. Kurssi on jotain 1 eur = 14 000 rupiaa. Oikein ihku laskee paassa euroiks nuita hintoja...
Hintatasoa:
Kamppa kuukaudeksi 10min mopomatkan paasta rantaa: 40eur
Perussotku paikallista ruokaa: alle euron
Rannalla taikka ravintolassa paikallista herkkubissea Bintangia: 1eur
Malibucola paikallisessa bile"taivaassa": 6eur (!!)
Skootterin vuokra: reilu 3eur / paiva
Surffauskoulutus: 10eur
Keskimaaraiseksi paivabudjetiksi, riippuen viinan kayton maarasta, on muodostunut kaikkineen noin 20-30eur. Tama siis pahemmin saastelematta.
Vaikka ollaankin melkoisessa turistirysassa: katukuvassa lienee enemman turisteja kuin paikallisia, on varsinkin paikalliset ihmiset erittain ystavallisia suuremman osan ajasta. Toki jos heille menee vittuilemaan niin takasin tulee samalla mitalla - luonnollisesti. Hammastyttavaa on etta tyypit, jotka saavat aivan surkeeta palkkaa duunistaa, jaksavat hymyilla niinko elama kukoistais. Niinhan se taitaa heidan kohdallaan tehda vaikka epakohtia loytyykin. Ehka taman reissun hienoimpia juttuja on tahan asti ollut juuri tama vieraan kulttuurin mieleton positiivinen energia, jota paikallisilla riittaa ja he haluavat erityisesti jakaa sita turistien keskuudessa. Olemmehan heidan elinkeinonsa kuitenkin. Ihmiset tulevat juttelemaan vaikka ei yhteista kieltakaan loytyisi. Alkuun oli vahan hankala pysya perassa vaikka kaverit englantia hyvin osasivatkin. Taisi lennon jaljilta olla korvat hieman lukossa ja muutenkin paikallisten englanti on hieman erilaista mihin tahan asti tassa elamassa on ehtinyt tutustumaan. Ei siis kannata ihmetella jos alkuun on vaikea saada selvaa, toisaalta eivatpa ole koskaan pahoillaan vaikka joutuu vastaamaan sorry, selittavat kylla innoissaan uudelleen ja kylla se viesti sielta aukenee lopulta. Itsellani on huono tapa jattaa juttu kertomatta jos ei mene kerrasta jakeluun. Olen tahan asti ollut melko passiivinen kuitenkin paikallisten kanssa juttelun suhteen, mutta tassa on ollut niin paljon kaikkea ihmeellista etta aika on mennyt kaiken uuden kasittelyyn. Tuntuu etta kauheasti on oppinut kaikkea uutta josta ei aavistustakaan ennen reissua. Kaikesta tekisi mieli kertoa, mutta tahan nettikahvilaan eksyessaan ei vaan tule enaa ihan kaikki jutut mieleen. Noh, eikohan tassakin taas tullut jotain kuvaa siita, mita taalla tapahtuu ja eikohan ne muistotkin palaile itselle kun naita teksteja joskus myohemmin lueskelee. Terkkuja vaan itelle siis! :P
Ja teille lukijoille myos! Huomenna suuntaamme aamutuimaan Gilin saaria, eli uusia seikkailuja kohti!
Toivoopi jo hieman rusketustakin sopivassa valaistuksessa saanut,
Heikki
lauantai 3. lokakuuta 2009
Bali : Kuta Beach
Terrrvehdys,
Heikki tuossa kirjoittelikin ensifiiliksiä, yritänpä tällä kertaa osua vähän eri spotteihin omalla kirjoituksellani :)
Ensimmäiset fiilikset Kutasta tulivat oikeastaan taxissa matkalla meidän hotellille, jonka Teemu ja Tita olivat siis meille hoitaneet valmiiksi. Tiesin että Kutaa pidetään turistipaikkana, mutta odotin sitä paljon paljon pienemmässä mittakaavassa. Lyhyellä matkalla kentältä hotellille tuli vastaan varmaan neljä McDonaldisia, pari Starbucksia ja monenlaista muuta ylikansallista länkkärimestaa. Paikkaa voisi kuvailla aika pitkälti aussien kanariansaariksi (ördäyspaikka), joka ei paljon paikallista kulttuuria tarjoile. Kutasta on rauhallinen paratiisisaari-idylli aika kaukana ja jos tänne asti tulee ei kannata jäädä jumittelemaan pelkästään Kutalle liian kauaksi aikaa, vaikka se hyvine palveluineen kohtuu helppo vaihtoehto olisikin. Jos ei halua surffata, kannattaa miettiä koko Kutalle tulemista.
Jottei Kutasta nyt jää liian negativiista mielikuvaa, niin todettakoon että pirun hauskaa meillä täällä on silti ollut. Päivärutiini on menny aika pitkälti seuraavalla kaavalla: Aamulla ylös, kun pääsee. Sitten aamupalalle, jos ehtii(aamupala on aina klo 10 asti ja koko reissussa mukaan lukien Bangkok, ollaan aika huonolla hit ratiolla vielä liikkeellä ehkä 2/6:lle ollaan ehditty). Aamupalan jälkeen ollaan yritetty suunnata biitsille, joka on Kutalla varsin mainio surffaukseen, etenkin aloittelijoille. Rannalta ollaan suoriuduttu yleensä ottamaan pientä välikuolemaa ennen illan rientoja. Illan riennot ovat meillä yleensä kylläkin tarkoittaneet enemmänkin hyvää illallista, hyvässä seurassa. Teemun ja Titan lisäksi ollaan tutustuttu erinäisiin täällä matkaileviin suomalaisiin (Kutalla pyörii noin yleisesti aika paljon suomalaisia) ja Kutan paikallisiin surffijäbiin, ketkä opettavat rannalla surffausta ja myyvät turisteille virvokkeita. Myönnettäköön, ollaan sitä varsinaista yö-elämääkin käyty muutaman kerran tarkastamassa.
Kutan turismi rakentuu isolta osaltaan surffauksen ympärille. On lautakauppaa, surffauksen merkkivaatekauppaa, vuokraamoja jne. Niin ja sitten on myös se ranta, joka tuossa aiemmin mainittiin. Kolmantena päivänä pääsimme itse kokeilemaan, josko niitä aaltoja saisi yhtään kiinni. Palkkasimme yhden paikallisista opettamaan meitä yhdeksi päiväksi, jotta hommaa saataisiin oikeasti vähän eteenpäin. Kävimme vetämässä pari tunnin sessiota isoilla long boardeilla, jotka ovat tarkoitettuja aloittelijoille. Ja saatiinhan niitä aaltoja kiinnikkin (todistusaineistoa yritetään saada joku päivä, ette te muuten usko).
Vähän yli viikko ollaan kohta oltu reissunpäällä ja pikkuhiljaa alkaa se lomavaihde löytyä. Ajalla ei ole niin väliä ja päivätkään ei ihan tarkkaan ole tiedossa. Vähän hektisemmissä paikoissa ollaan oltu, mutta ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä rauhallisemmille vesille, Gili-saarille. Seuraavaa raporttia sitten mahdollisesti siltä suunnalta, jos yhteydet toimivat.
PS. Kaikilla tuntuu olevan täällä maha sekaisin, mutta ihmetyksekseni olen onnistunut vielä Ribe-Raben välttämään. Tämä on muuten rannalla joka päivä kokoontuvan porukan kanssa aina ensimmäinen puheenaihe :)
Päivä päivältä enemmän relaten,
Ville
Heikki tuossa kirjoittelikin ensifiiliksiä, yritänpä tällä kertaa osua vähän eri spotteihin omalla kirjoituksellani :)
Ensimmäiset fiilikset Kutasta tulivat oikeastaan taxissa matkalla meidän hotellille, jonka Teemu ja Tita olivat siis meille hoitaneet valmiiksi. Tiesin että Kutaa pidetään turistipaikkana, mutta odotin sitä paljon paljon pienemmässä mittakaavassa. Lyhyellä matkalla kentältä hotellille tuli vastaan varmaan neljä McDonaldisia, pari Starbucksia ja monenlaista muuta ylikansallista länkkärimestaa. Paikkaa voisi kuvailla aika pitkälti aussien kanariansaariksi (ördäyspaikka), joka ei paljon paikallista kulttuuria tarjoile. Kutasta on rauhallinen paratiisisaari-idylli aika kaukana ja jos tänne asti tulee ei kannata jäädä jumittelemaan pelkästään Kutalle liian kauaksi aikaa, vaikka se hyvine palveluineen kohtuu helppo vaihtoehto olisikin. Jos ei halua surffata, kannattaa miettiä koko Kutalle tulemista.
Jottei Kutasta nyt jää liian negativiista mielikuvaa, niin todettakoon että pirun hauskaa meillä täällä on silti ollut. Päivärutiini on menny aika pitkälti seuraavalla kaavalla: Aamulla ylös, kun pääsee. Sitten aamupalalle, jos ehtii(aamupala on aina klo 10 asti ja koko reissussa mukaan lukien Bangkok, ollaan aika huonolla hit ratiolla vielä liikkeellä ehkä 2/6:lle ollaan ehditty). Aamupalan jälkeen ollaan yritetty suunnata biitsille, joka on Kutalla varsin mainio surffaukseen, etenkin aloittelijoille. Rannalta ollaan suoriuduttu yleensä ottamaan pientä välikuolemaa ennen illan rientoja. Illan riennot ovat meillä yleensä kylläkin tarkoittaneet enemmänkin hyvää illallista, hyvässä seurassa. Teemun ja Titan lisäksi ollaan tutustuttu erinäisiin täällä matkaileviin suomalaisiin (Kutalla pyörii noin yleisesti aika paljon suomalaisia) ja Kutan paikallisiin surffijäbiin, ketkä opettavat rannalla surffausta ja myyvät turisteille virvokkeita. Myönnettäköön, ollaan sitä varsinaista yö-elämääkin käyty muutaman kerran tarkastamassa.
Kutan turismi rakentuu isolta osaltaan surffauksen ympärille. On lautakauppaa, surffauksen merkkivaatekauppaa, vuokraamoja jne. Niin ja sitten on myös se ranta, joka tuossa aiemmin mainittiin. Kolmantena päivänä pääsimme itse kokeilemaan, josko niitä aaltoja saisi yhtään kiinni. Palkkasimme yhden paikallisista opettamaan meitä yhdeksi päiväksi, jotta hommaa saataisiin oikeasti vähän eteenpäin. Kävimme vetämässä pari tunnin sessiota isoilla long boardeilla, jotka ovat tarkoitettuja aloittelijoille. Ja saatiinhan niitä aaltoja kiinnikkin (todistusaineistoa yritetään saada joku päivä, ette te muuten usko).
Vähän yli viikko ollaan kohta oltu reissunpäällä ja pikkuhiljaa alkaa se lomavaihde löytyä. Ajalla ei ole niin väliä ja päivätkään ei ihan tarkkaan ole tiedossa. Vähän hektisemmissä paikoissa ollaan oltu, mutta ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä rauhallisemmille vesille, Gili-saarille. Seuraavaa raporttia sitten mahdollisesti siltä suunnalta, jos yhteydet toimivat.
PS. Kaikilla tuntuu olevan täällä maha sekaisin, mutta ihmetyksekseni olen onnistunut vielä Ribe-Raben välttämään. Tämä on muuten rannalla joka päivä kokoontuvan porukan kanssa aina ensimmäinen puheenaihe :)
Päivä päivältä enemmän relaten,
Ville
torstai 1. lokakuuta 2009
Lämpöisestä Bangkokista lämpöiselle Balille
Taas mennään, joskin nyt tuntuu siltä ettei runosuoni vuoda.
Bangkok "nähty", eli siis pintaa pikkusen raapaistu jos sitäkään. Informaatioähky on kyl melkonen. Asiat kun tuppaa toimimaan vähän eri tavalla kun vertaa siihen mihin on 26 vuoden aikana tottunut. Allekirjottanut kun ei aiemmin ole yli 1000km päässä kotoota käynyt. Näistäkin reissuista suurin osa pysytellyt Suomen rajojen sisäpuolella. Ihmisellä lienee luontainen taipumus pyrkiä oleen perillä siitä, millä pysytellään hengissä. Nyt kun ei tiennyt edes missä on jonni sortin ruokakauppa niin olihan sitä itsesuojeluvaisto koetuksella. Onneksi Ville osasi navigoida ja toimia paikallisen tavan mukaan.
No mutta se Bangkok jäi jo ajat sitten selän taakse. Mainittavaa lienee myös että kaksi päivää tuntuu noin viikon mittaselta ajalta täällä sekoillessa. Niin paljon näkee/kuulee/oppii uutta että yhdellä päivällä on sisältöä hiukka enempi kun normiarkena kotokulmilla. Lennolla sitä jo jaksoi jännittää jostain niinkin hurjasta asiasta kun voikohan tuota 1,1l viinapulloa kuljettaa maahan kun maksimi on yksi litra. Loppujenlopuks seki pullo oli vaan litranen joten tullista sai marssia melko turvallisin mielin läpi. Eikä ollut mikään kovin tarkka vastaanotto Balilla, käsimatkatavarat läpivalasuun ja itse sai marssia suoraan läpi. Viisuminkin sai kätevästi ostettua melkein heti koneesta ulos marssittua.
Pian päästiinkin jo pihalle terminaalista, hiki päässä luonnollisesti, ja ovella olikin jo vastassa meidän turistioppaat Teemu ja Tita. Mukava oli nähdä näitä immeisiä piiiitkästä aikaa, olivat lähteneet reissuunsa jo ennen kesää. Olivat etsineet meille hyvän hotellin ja taksikyydinkin puhuivat ja maksoivat valmiiksi. Ei tarvinnut kuin marssia kyytiin ja kohta sai räjäyttää rinkan hotlan lattialle. :) Lämmin vesi, töllö, jääkaappi ja pieni allaskin löytyy pihalta. Paikalliseen tasoon nähden varsin mukava mesta ja tässä neljättä päivää täällä ollessa samassa paikassa edelleen majaa pidetään. Hintaa tulee noin 15e/yö/lärvi, mutta edukkaamminkin täällä voi asua. Huoneita saa 5e/yö -hintaankin jos tinkii lämpimästä vedestä ja muusta turhasta. Toisaalta halvimmillaan jotkut asuvat vissiin noin 20eur/kk tuossa noin 10min mopoilun päässä. Etsivä löytää(tm). :) Kalliitakin mestoja tuolla varmasti on.
Lennot oli tosiaan aamuyöstä ja meikä mitään osaa nukkua koneessa niin saipi heti alkuun jäädä punkkaan vetään vähän zetaa, kunnes lähdettiin en muista enää minne mutta syömään ainakin. Täällä ei ole enää korkeita rakennuksia niinko Bangkokissa, mutta pieniä katuja ja kujia mitä mielenkiintoisimpine puljuineen sitäkin enemmän. Jotenkin variaatiota tuntuu olevan paaaljon enempi. :) Safkamestoja on tosi moneen lähtöön, bisse+ruoka siinä 2-4eur välimaastossa riippuen vähän mitä haluaa syödä. Sama pätee ravintoloihinkin että pari kallistakin (=noin puolet Suomen hintatasosta) paikkaa löytyy, mutta eipä ne suurta lisäarvoa tuo. Tai on niissäkin kiva käydä kun on ilmastointia ja dj soittaas jotai chilliä musaa ja vähän hianommat astiat tms mutta safka on tähän asti ollut joka kerralla hyvää, missä ollaan syöty millonkin, mitäkin. Kovin eksoottisia sapuskoja ei olla maisteltu, mutta kaukana ollaan siitä mitä Suomessa suuhunsa on laittanut. Inspiroi hassulla tavalla nämä ruuat ehkä koittamaan kotosallakin sitten itse tehden. Mut saa nyt katsoa jääkö tuo vaan puheeksi. :P
Niin ja nyt on pitänyt jo useampaan otteeseen hehkuttaa näitä hedelmiä. En muistaakseni aiheesta kirjoitellut vielä mutta siis täh?! :D Ananas, appelsiini, kiivi jne. Hedelmät on aivan uskomattoman makusia! Nauttii niitä sitten sinällään tai juomaksi puristettuna. Ehkä painavimmin jäi mieleen Bangkokin puolella hotlalla nautittu Tequila Sunrise. Mmmmmmm. :) Vei kyllä kielen mennessään. Siinä ois kyllä hieno bisnes jos noita joku osais keksis pystyis kuljettamaan Suomeen tuon makuisina. :P~ Jaha tässä alkaa toi nälkäkin tulemaan kun aiheesta kirjottelee, kohta painutaan syöpöttelemään parin suomalaisen kanssa. Aika näyttää mihin eksytään, täällä on kyllä joka aterialle mahollista ettiä uus rafla.
Noh, vähän harhailtiin jo kronologisesta järjestyksestä juttujen suhteen, mutta kun ei oikein tahdo enää muistaa edes tuonne parin päivän taakke mitä on tullut touhuttua niin jutut alkaa käsittelemään lähinnä jotain aihetta. Kaikenlaisia aiheita onkin käynyt mielessä, joista kirjoitella, mutta nettikahvilaan eksyessä ei välttämättä muista enää kauheasti mitä on ollut aiemmin mielessä mistä pitäisi kovasti kertoa. Kätevää olisi kirjoitella vähän muistiinpanoja paperille kun päätti sen kannettavankin jättää poies matkatavaroista. Ehkä seuraavalle matkalle jonni sorti miniläppäri tulee hankittua rinkanpainoksi, koska nyt jää vähän tuntumaan siltä, että jotain tärkeää jää kertomatta jonka olisi voinut jokin ilta majotuksessa naputella omalle koneelle. Joissain nettikahviloissa on mahdollisuus omankin koneen käytölle ja ainakin yhdessä raflassa tuli havaittua mainos "free Wi-Fi", joten ainakin tässä Kutalla pääsee nettiin vähän liiankin helposti. ;) Noh, nyt vaeltaa aiheet siihen malliin että jatketaan juttuja taas vähän myöhemmin, josko jo huomenna yrittäisi uudelleen. Montaa päivää ei auttaisi taukoa pitää kun sen jälkeen tuppaa olemaan aivan hukassa mistä kirjoitella.
Kello lähestyy iltaseitsemää siinä missä Suomessa kahta. Vaikka hotellin aamupala oli varsin positiivinen yllätys kattavuudellaan, alkaa tässä kohtaa olemaan jo vähän nälkä kun ei muuta ole tänään ehtinyt syömään. Siispä mukavaa raflaa etsimään.
-Heikki
Bangkok "nähty", eli siis pintaa pikkusen raapaistu jos sitäkään. Informaatioähky on kyl melkonen. Asiat kun tuppaa toimimaan vähän eri tavalla kun vertaa siihen mihin on 26 vuoden aikana tottunut. Allekirjottanut kun ei aiemmin ole yli 1000km päässä kotoota käynyt. Näistäkin reissuista suurin osa pysytellyt Suomen rajojen sisäpuolella. Ihmisellä lienee luontainen taipumus pyrkiä oleen perillä siitä, millä pysytellään hengissä. Nyt kun ei tiennyt edes missä on jonni sortin ruokakauppa niin olihan sitä itsesuojeluvaisto koetuksella. Onneksi Ville osasi navigoida ja toimia paikallisen tavan mukaan.
No mutta se Bangkok jäi jo ajat sitten selän taakse. Mainittavaa lienee myös että kaksi päivää tuntuu noin viikon mittaselta ajalta täällä sekoillessa. Niin paljon näkee/kuulee/oppii uutta että yhdellä päivällä on sisältöä hiukka enempi kun normiarkena kotokulmilla. Lennolla sitä jo jaksoi jännittää jostain niinkin hurjasta asiasta kun voikohan tuota 1,1l viinapulloa kuljettaa maahan kun maksimi on yksi litra. Loppujenlopuks seki pullo oli vaan litranen joten tullista sai marssia melko turvallisin mielin läpi. Eikä ollut mikään kovin tarkka vastaanotto Balilla, käsimatkatavarat läpivalasuun ja itse sai marssia suoraan läpi. Viisuminkin sai kätevästi ostettua melkein heti koneesta ulos marssittua.
Pian päästiinkin jo pihalle terminaalista, hiki päässä luonnollisesti, ja ovella olikin jo vastassa meidän turistioppaat Teemu ja Tita. Mukava oli nähdä näitä immeisiä piiiitkästä aikaa, olivat lähteneet reissuunsa jo ennen kesää. Olivat etsineet meille hyvän hotellin ja taksikyydinkin puhuivat ja maksoivat valmiiksi. Ei tarvinnut kuin marssia kyytiin ja kohta sai räjäyttää rinkan hotlan lattialle. :) Lämmin vesi, töllö, jääkaappi ja pieni allaskin löytyy pihalta. Paikalliseen tasoon nähden varsin mukava mesta ja tässä neljättä päivää täällä ollessa samassa paikassa edelleen majaa pidetään. Hintaa tulee noin 15e/yö/lärvi, mutta edukkaamminkin täällä voi asua. Huoneita saa 5e/yö -hintaankin jos tinkii lämpimästä vedestä ja muusta turhasta. Toisaalta halvimmillaan jotkut asuvat vissiin noin 20eur/kk tuossa noin 10min mopoilun päässä. Etsivä löytää(tm). :) Kalliitakin mestoja tuolla varmasti on.
Lennot oli tosiaan aamuyöstä ja meikä mitään osaa nukkua koneessa niin saipi heti alkuun jäädä punkkaan vetään vähän zetaa, kunnes lähdettiin en muista enää minne mutta syömään ainakin. Täällä ei ole enää korkeita rakennuksia niinko Bangkokissa, mutta pieniä katuja ja kujia mitä mielenkiintoisimpine puljuineen sitäkin enemmän. Jotenkin variaatiota tuntuu olevan paaaljon enempi. :) Safkamestoja on tosi moneen lähtöön, bisse+ruoka siinä 2-4eur välimaastossa riippuen vähän mitä haluaa syödä. Sama pätee ravintoloihinkin että pari kallistakin (=noin puolet Suomen hintatasosta) paikkaa löytyy, mutta eipä ne suurta lisäarvoa tuo. Tai on niissäkin kiva käydä kun on ilmastointia ja dj soittaas jotai chilliä musaa ja vähän hianommat astiat tms mutta safka on tähän asti ollut joka kerralla hyvää, missä ollaan syöty millonkin, mitäkin. Kovin eksoottisia sapuskoja ei olla maisteltu, mutta kaukana ollaan siitä mitä Suomessa suuhunsa on laittanut. Inspiroi hassulla tavalla nämä ruuat ehkä koittamaan kotosallakin sitten itse tehden. Mut saa nyt katsoa jääkö tuo vaan puheeksi. :P
Niin ja nyt on pitänyt jo useampaan otteeseen hehkuttaa näitä hedelmiä. En muistaakseni aiheesta kirjoitellut vielä mutta siis täh?! :D Ananas, appelsiini, kiivi jne. Hedelmät on aivan uskomattoman makusia! Nauttii niitä sitten sinällään tai juomaksi puristettuna. Ehkä painavimmin jäi mieleen Bangkokin puolella hotlalla nautittu Tequila Sunrise. Mmmmmmm. :) Vei kyllä kielen mennessään. Siinä ois kyllä hieno bisnes jos noita joku osais keksis pystyis kuljettamaan Suomeen tuon makuisina. :P~ Jaha tässä alkaa toi nälkäkin tulemaan kun aiheesta kirjottelee, kohta painutaan syöpöttelemään parin suomalaisen kanssa. Aika näyttää mihin eksytään, täällä on kyllä joka aterialle mahollista ettiä uus rafla.
Noh, vähän harhailtiin jo kronologisesta järjestyksestä juttujen suhteen, mutta kun ei oikein tahdo enää muistaa edes tuonne parin päivän taakke mitä on tullut touhuttua niin jutut alkaa käsittelemään lähinnä jotain aihetta. Kaikenlaisia aiheita onkin käynyt mielessä, joista kirjoitella, mutta nettikahvilaan eksyessä ei välttämättä muista enää kauheasti mitä on ollut aiemmin mielessä mistä pitäisi kovasti kertoa. Kätevää olisi kirjoitella vähän muistiinpanoja paperille kun päätti sen kannettavankin jättää poies matkatavaroista. Ehkä seuraavalle matkalle jonni sorti miniläppäri tulee hankittua rinkanpainoksi, koska nyt jää vähän tuntumaan siltä, että jotain tärkeää jää kertomatta jonka olisi voinut jokin ilta majotuksessa naputella omalle koneelle. Joissain nettikahviloissa on mahdollisuus omankin koneen käytölle ja ainakin yhdessä raflassa tuli havaittua mainos "free Wi-Fi", joten ainakin tässä Kutalla pääsee nettiin vähän liiankin helposti. ;) Noh, nyt vaeltaa aiheet siihen malliin että jatketaan juttuja taas vähän myöhemmin, josko jo huomenna yrittäisi uudelleen. Montaa päivää ei auttaisi taukoa pitää kun sen jälkeen tuppaa olemaan aivan hukassa mistä kirjoitella.
Kello lähestyy iltaseitsemää siinä missä Suomessa kahta. Vaikka hotellin aamupala oli varsin positiivinen yllätys kattavuudellaan, alkaa tässä kohtaa olemaan jo vähän nälkä kun ei muuta ole tänään ehtinyt syömään. Siispä mukavaa raflaa etsimään.
-Heikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)